— Olkaa hyvä, neiti Ek, ja tulkaa teetä juomaan. Olen yksin kotona, mieheni on virkamatkoilla.
He astuivat ruokasaliin, jota kattolamppu kirkkaasti valaisi. Pöytä seisoi katettuna keskellä lattiaa. He kävivät sen ääreen istumaan.
— Mieheni on hankkinut teille huoneet Tähtälän talosta, sanoi rouva
Korhonen, ojentaen Hertalle leipäkoria. — Se on aivan kirkon vieressä.
Tuvan ja kolme kamaria. Voimme huomenna käydä siellä katsomassa.
— Ajomieheltäni kuulin että rovasti jo on kuuluttanut tulostani.
— Niin, viime pyhänä. Hän ilmoitti että perjantaina otettaisiin lapset vastaan. Meillä on siis kolme päivää valmistuksia varten.
— Huomenna odotan tavarakuormien tuloa. Ja apulaisvaimo, josta minulle kirjoititte…
— Hänet voitte saada vaikka heti paikalla. Hän on leski ja hyvin kelpo ihminen. Jos muuta apua vielä tarvitsette, niin olen kokonaan teidän käytettävänänne.
— Te olette ystävällinen, rouva Korhonen. Opetusta varten tarvitsisin apulaista. Lapset ovat tietysti eri-ikäiset, ja parasta olisi jakaa heidät useampiin osastoihin. Mutta eikö rovastillakin ole tyttäriä, jotka mahdollisesti haluaisivat — —
— Vanhempi on kyllä kotona, mutta epäilen suuresti tokko hän — — Rouva Korhonen kaatoi teetä kuppiin ja tarjosi Hertalle. — Rovasti on hiukan omituinen mielipiteiltänsä, lisäsi hän, — ei siltä taholta voi suuria toivoa.
— Entä ruustinna?