— Isä parka. Hertta huokasi syvään. — Oletteko kuullut mitään herra
Väisäsestä?
Antin katse kiintyi tutkivasti Herttaan. Miksikä hän häntä ensimäiseksi kysyi? Huhuna oli Antinkin korviin tullut kapteeni Ekin ja Väisäsen läheinen ystävyys ja Hertankin nimeä oli näihin huhuihin sekoitettu. Antti ei ollut kuitenkaan koskaan kallistanut korvaansa niille. Mutta nyt hänen mieleensä äkkiä kohosi epäilys. Entäs jos siinä sittenkin olisi ollut perää, jos hän yksin olisi ollut sokea ja pettynyt — — —
Antti koetti hillitä itseään ja sanoi kylmällä, melkein purevalla äänensoinnulla:
— Minä tuon teille ehkä, aivan tahtomattani, ikävän uutisen. Herra Väisänen on kadonnut kaupungista ja huhu tietää kertoa varsin kummallisia asioita.
— Mitä te sanotte? Hertan ääni oli melkein tuskallinen. — Onko jotain erityistä tapahtunut?
— Te tiedätte ehkä, että herra Väisänen on ollut "Vesa" yhtiön palveluksessa. Yhtiö on tehnyt vara-rikon ja Väisäsen rehellisyys on joutunut epäilyksen alaiseksi.
— Onko "Vesa" tehnyt vararikon? Hertan tuska yhä lisääntyi. — Voi, isä parka!
— Onko teidän isänne missään tekemisessä yhtiön kanssa?
— Hänellä on siinä paljon osakkeita. Herra Väisänen sai hänet houkutelluksi siihen.
Antille selvisi nyt asian laatu. Hän veti helpoituksen huokauksen, ja melkein tahtomattaan pääsi hänen huuliltansa: