"Gerrit Smits!" huudahti Thijs kalpeana vihasta. "Tuo narri, jonka koko kylä pitää narrinaan, olisiko hän…" ja Thijs nauroi kamalasti.
Geesjen pyyhki pois kyyneleet. "Niin, mitä sanoisit, jos nyt ottaisin hänet ja pitäisin hänestä? jos jo olisin antanut hänelle puolittaisen lupaukseni?"
Mummo Dientjen peitti kädellään hänen suunsa ja huudahti: "Älä tee syntiä, laskemalla valetta paljaasta lapsellisuudesta. Thijs, älä usko häntä!"
Thijs ei näyttänyt kuulleen äitinsä sanoja. Hän heittäysi istumaan tuimana ja huulet yhteen puserrettuna. Hänen sydämessään kajahtivat herra Kaarlen sanat, ja toinen ääni siinä huusi: "Tyttö pettää sinua ja on aina pettänyt. Gerrit seurasi häntä", ajatteli hän sitten; "Gerrit kosii häntä, mutta hänelle minä en häntä suo."
Taasen vallitsi hiljaisuus, joka kumminkaan ei lepyttänyt Thijsiä, mutta antoi hänelle aikaa miettiä, miten saisi toteutetuksi tuuman, jonka Kaarle oli keksinyt, Thijs oli viime aikoina nopeasti kehittynyt; mitä hänen muinen olisi ollut ihan mahdotonta tehdä, sen teki hän. Hän ryhtyi kavaluuteen, ja se onnistui.
"Geesjen", sanoi hän ystävällisesti; "minä tahdon unhottaa, mitä sinä vihassasi lausuit. Sopikaamme!"
Geesjen katsoi häneen, mutta ei virkannut mitään; äitikin oli ääneti, sillä pojan sanoissa ja ehdotuksessa oli hänen mielestään jotakin, joka ei sopinut Thijsille.
"Geesjen!" Ja Thijs tarttui hänen käteensä. "Minä näin eilen että sinä asetit paikoilleen kruunut 'Punaisen Leijonan' tanssisalissa. Siellä tulee hauskaa tänä iltana; vanha Dikk on eilisestä saakka virittänyt viuluansa. Tule mukaan; tân'iltana liikuttakaamme jalkojamme, tänään on viimeinen markkinapäivä."
"En, Thijs, minua ei huvita tänään tanssi", sopersi Geesjen.
"Lapset", sanoi Dientjen, ja siirtyi levottomasti tuolillaan; "te ette saa mennä sinne. Markkinoilla ovat kaikki ihmiset päästään vähän vialla. Ei, Thijs", sanoi hän vakavammalla äänellä; "sinä et saa mennä sinne!… Soisin ettei markkinoita olisi ollenkaan, silloin olisi myös vähemmän syntiä."