"Oletteko sieltä kotoisin?" jatkoi vieras.
Mummo Dientjen nyykähytti päätään myöntäen.
"Tunnetteko erästä kaunista tyttöä, Geesjeniä nimeltä, luulen ma?"
"Tunnen kyllä", vastasi mummo, ja hänen sydämensä alkoi tykyttää nopeammin. "Tunnetteko hänet?" lisäsi hän ja katsoi hyvin tarkkaavasti vierasta. Ei, hän ei ollut koskaan ennen nähnyt häntä, ajatteli hän sitten huoaten. Se mies ei ollutkaan enää niin nuori, ja hänen kasvonsa arpiset. Kun hän teki tämän viimeksi mainitun huomion, johtui hänen mieleensä jokin kaukainen muisto.
"Olen nähnyt häntä pari kertaa", vastasi vieras. "Silloin, luulen, asui hän — — olen unhottanut nimen — asuuko hän siellä vielä?"
"Ei."
"Missä sitten?"
Mummo Dientjenistä tuntui tämä tutkinto hyvin epäluulonalaiselta, ja hän oli kahdella päällä, mitä vastata. "Hän asuu mökissä nummella", sanoi hän viimein.
"Vai niin!" Vieras mietti vähän aikaa. "Kai on hän naimisissa?"
"Ei, sitä hän ei ole", vastasi mummo vähän tylysti.