Kun tieto tästä saapui kylään, oli Geesjen siellä ja toimi tavallisissa askareissaan. Kun pormestari näki hänen kulkevan talonsa ohitse, naputti hän akkunaan, käski tytön tulla sisälle ja luki hänelle eräästä sanomalehdestä, mitä oikeudessa oli tullut ilmi. Geesjen ei saanut ilosta ja liikutuksesta sanaa suustaan, eikä hän sitä tarvinnutkaan, sillä pormestari kyllä ymmärsi häntä ja lähetti hänet pois ystävällisellä päännyykähdyksellä ja terveisillä mummo Dientjenille.
Ei ollut Geesjen koskaan ennen toimittanut töitänsä niin kummallisella tavalla kuin tänä päivänä. Hän kaasi koko saavillisen vettä kyökin lattialle ja pani hieta-astian tulelle, — siihen määrään oli pormestarin sanoma sekoittanut hänet. Mutta ei kukaan siitä puhunut mitään, sillä iloinen uutinen levisi nopeasti, ja "mevrou" laski hänet menemään kaksi tuntia tavallista aikaisemmin — kertomaan asian mummo Dientjenille.
Tämä oli tänään kulkenut pitkän matkan ja istui torkkuen nojatuolissaan. Mutta kun ovi aukeni, nousi hän kohta.
"Joko nyt on niin myöhäistä, Gees?"
"Ei, mummo; minä tulen vain tavallista aikaisemmin. Olen saanut kylässä kuulla jotakin, joka koskee teitä. —"
"Minua! Mitähän se sitten?"
"Minun täytyy nyt puhua asiasta, josta en luullut ikänäni tulevan puhumaan… Nyt täytyy minun."
Hän tarttui mummon käsiin ja sanoi iloisesti: "Kaikki on tullut ilmi, ja Thijs on viaton!"
Äiti ei vastannut mitään, mutta harras kiitollisuuden huokaus nousi hänen sydämestänsä taivasta kohden.
"Hän saattaa nyt ainakin ansaita leipänsä, tarvitsematta pelätä että häntä jokapaikasta poisajettaisiin", sanoi hän viimein. "Mutta, Geesjen, hän on tosin nyt viaton maailman silmissä — mutta meidän…"