"Oletahan että vain tahdoin koettaa rakkauttasi", jatkoi Kaarle. "Olethan monta kertaa sanonut ettet enää pidä entisestä morsiamestasi… Kumminkin näyttää minusta että puollat häntä liiankin kiivaasti."
"Minä vakuutan että kaikki, mitä olen sanonut juffrow Konstansille (neiti Stansille), on päivän totta", sanoi Thijs. Hän oli puolustanut Geesjeniä paljon enemmän ylpeydestä kuin taipumuksesta. Häntä harmitti ajatus että Geesjen voisi unhottaa hänet, vaikka hän hänet unhoitti.
"Minä en ole millänikään Geesjenistä", jatkoi hän, "ja nyt vielä vähemmän kuin ennen. Muinen oli hän mielestäni pieni, soma tyttö, mutta — siinäpä kaikki."
"Minä luotan sinuun ja sentähden luulen että tyyneesti voit kuunnella, mitä minulla on sanottavaa. Näin äsken Geesjeniu erään talonpoikais-nuorukaisen seurassa, jota en tuntenut; näin että hän ehtimiseen punastui. Miksikä? — Jos noudatat minun neuvoani, niin tuskinpa koskaan enää saat nähdä häntä. Sinä oletkin liian hyvä hänelle… Minä seurasin Geesjeniä, mutta kun hän näki minut — minä seisoin juuri siinä, missä nyt — erosivat he. Ole vain tyyni, ystäväni. Älä ota asiaa pahaksi; täytyyhän tytöllä olla sulhanen, ja tietäähän hän että sinä voit saada paremman kuin hän on."
"Mihin meni hän?" kysyi Thijs, ja hänen äänensä vapisi hieman.
"Äitisi luo."
"Se on mahdotonta; sinne ei hän olisi uskaltanut mennä", huudahti Thijs.
"Naisviekkautta, ystäväni!" vakuutti Kaarle ja kohotti, sääliä osottaen olkapäitään. "Luulin sinut toki viisaammaksi. Tietysti valitsee hän parhaimman kosioistaan, ja sentähden pitää hän nyt kiinni teistä molemmista. Miten lieneekään, varma olen siitä, minkä olen nähnyt, ja siitä, mitä nyt sinulle kerron; mutta sinä — älä hänelle hiiskahda sanaakaan siitä, mitä nyt olen sinulle pakissut. Näytä että olet mies ja että voit olla vaiti, ja minä tahdon auttaa sinua, jos suostut siihen tuumaan, minkä minä olen keksinyt tulevaisuuteesi nähden. Kuulehan", lisäsi hän ja laski kätensä ystävällisesti nuorukaisen käsivarrelle: "minä seisoin tässä ja kuuntelin, mitä he puhuivat Geesjen lupasi täällä odottaa talonpoikais-poikaa. Epäilemättä luuli hän että sinä menisit markkinoille ja 'Kultaiseen aasiin'… Ole nyt siksi viisas että pyydät hänen tekemään sinulle seuraa sinne."
"Vai niin", sanoi Thijs, mutta niin vieraalla äänellä että Kaarle kummastuneena katsoi häneen. "Mutta — minä en aio mennä markkinoille tänään."
"Siis sinä et huolikaan tietää, mitä sisareni vastaa sinun kosimiseesi? Tân'iltanahan hänen tulee antaa vastauksensa. Koko sinun tulevaisuutesi on nyt kysymyksessä. Jollet voita omaksesi sisartani, niin et saa mitään apua minulta kohoumiseesi maailmassa, ja siinä tapauksessa jäät kuin jäätkin talonpoikaiseksi työmieheksi."