— Olen kerta kaikkiaan jalomielinen, vastasi Marcel. — Tähän asti ei ole paljonkaan poikettu säästäväisyyden periaatteesta. Siis eteenpäin. Maaliskuun 23. päivänä ei ole merkitty mitään. Eikä myöskään 24. päivänä. Siinä oli kaksi kelpo päivää. Maaliskuun 25. päivänä, Baptistelle palkkaa vastaan kolme frangia. Minusta tuntuu kuin hänelle olisi annettu kovin usein rahaa, lisäsi Marcel miettivästi.
— Vähemmän ollaan velkaa, vastasi Rodolphe. — Jatka.
— Maaliskuun 26. päivä: erilaisia taiteen kannalta hyödyllisiä menoja, kolmekymmentäkuusi frangia neljäkymmentä centimeä.
— Mitähän niin hyödyllisiä lienemme ostaneet? kysyi Rodolphe. — En ollenkaan muista. Lähes neljäkymmentä frangia! Mitähän siinä oli?
— Mitä, etkö muista? Silloinhan kiipesimme Notre Damen torniin katsellaksemme Pariisia ylhäältä…
— Mutta torniin nousu maksaa vain neljäkymmentä centimeä, huomautti
Rodolphe.
— Niinpä kyllä, mutta sieltä tultuamme söimme päivällistä
Saint-Germainissa.
— No, silloin on asia liiankin selvä.
— Maaliskuun 27. päivä: ei mitään.
— Hyvä, se on säästäväisyyttä.