— Maaliskuun 28. päivä: annettu Baptistelle palkkaa vastaan kuusi frangia.
— Nyt olen ihan varma, ettemme enää ole hänelle mitään velkaa. Sekin on mahdollista, että hän on maksamassa meille… Saadaanpa nähdä.
— Maaliskuun 29. päivä: Kas, sitä ei olekaan merkitty. Menopuolen kohdalla on alkuosa jotakin siveyssaarnaa. Maaliskuun 30. päivä: Silloin meillä oli vieraita päivällä. Suuria menoja: kolmekymmentä frangia viisikymmentäviisi centimea. Sitten 31. päivä, siis tänään, emme ole nyt kuluttaneet mitään. Näethän, jatkoi Marcel, — että tili on pidetty hyvin tarkasti. Loppusummaksi emme saa viittäsataa frangia.
— Silloin täytyy olla rahaa kassassa.
— Voihan tuota katsoa, sanoi Marcel avaten laatikon. — Ei, lisäsi hän, — ei enää mitään. Hämähäkki vain.
— Aamuinen hämähäkki tietää surua, muisti Rodolphe.
— Mutta hiiteenkö niin paljon rahaa on voinut mennä? ihmetteli masentunut Marcel nähdessään rahaston tyhjänä.
— Helkkari, sehän on selvää, tiesi Rodolphe. — Kaikki on annettu
Baptistelle.
— Maltahan, huusi Marcel kaivellen laatikkoa, jossa näkyi paperinpala.
— Kuitti vuokrasta viime neljännekseltä!
— Mitä joutavia, epäili Rodolphe. — Kuinka se oli sinne tullut?