Baptiste otti päästään vahakankaisen lakin, joka teki liverin virkaa, ja antoi sen Marcelille.
— Hyvä on, sanoi Marcel. — Nyt saatte mennä!
— Entä palkkani?
— Mitä te jupisette? Olettehan saanut enemmän kuin pitikään. Olen maksanut neljätoista frangia vajaassa kahdessa viikossa. Mitä te teette niin paljolla rahalla? Elätättekö tanssijatarta, vai?
— Nuoralla… lisäsi Rodolphe.
— Joudun siis palkattomaksi, valitti miesparka. — Ei jää kattoa pääni päälle!
— Ottakaa lakaisin liverinne, sanoi Marcel heltyen vasten tahtoaankin ja antoi lakin Baptistelle.
— Ja juuri tuo onneton on tuhonnut varallisuutemme, sanoi Rodolphe nähdessään Baptiste-paran menevän. — Missä tänään syödään?
— Sen saamme tietää huomenna, vastasi Marcel.