Herra Boniface oli todella käväissyt siellä, mutta heti poistunut.
— Versaillesiin mennäkseen, sanoi juoksupoika Rodolphelle.
— Mitäs mahdan, tuumi Rodolphe. — Tässä sitä nyt ollaan. Mutta sittenkin… Kohtaus on vasta illalla. Nyt on keskipäivä, ja minulla on siis viisi tuntia aikaa viisifrangisen löytämiseksi. Frangi tunnilta kuin Bois de Boulognen karusellissa. Eteenpäin!
Koska hän sattumalta oli siinä kaupunginosassa, missä vaikutusvaltaiseksi arvostelijaksi mainittu sanomalehtimies asui, juolahti Rodolphen mieleen yrittää lainata häneltä.
— Varmasti hän on kotona, mutisi hän rappuja kiivetessään. — Hänen on kirjoitettava huominen alakerta, eikä siis tarvitse pelätä, että hän on mennyt ulos. Lainaan häneltä viisi frangia.
— Kas, tehän siinä olette! huudahti toimittaja Rodolphen nähdessään. —
Saavutte parahiksi, aion pyytää pientä palvelusta.
— Sepä sattui! iloitsi Iriksen vyön toimittaja.
— Kävittekö Odéonissa eilen?
— Minä käyn aina Odéonissa.
— Olette siis nähnyt uuden kappaleen?