— Tepä juttelette hauskasti, Rodolphe sanoi.
— Oikeinko? ihastui arvostelija. — Silloin pistän sen heti pakinaan.
— Tässä on selostukseni, ilmoitti sitten Rodolphe. — Se Kävi pian.
— Niinpä kyllä, mutta se on lyhyt.
— Kun lisäätte siihen ajatusviivoja ja kehittelette arvostelevia mielipiteitänne, tulee siihen kyllä pituutta.
— Minulla ei ole aikaa hyvä herra, eikä oman kannan esitys vie kylliksi tilaa.
— Liittäkää sopiva laatusana joka kolmanteen substantiiviin.
— Ettekö kuitenkin voisi tuhertaa selostukseenne pientä tai mieluummin pitkää arvostelua kappaleesta? kysyi kriitikko.
— Miksei, vastasi Rodolphe. — Onhan minullakin mielipiteeni, murhenäytelmästä, mutta ne olen jo kolmasti julkaissut Iriksen vyössä ja Castorissa.
— Samantekevä. Montako riviä mielipiteistänne tulee?