— Minun on nyt pakko erota teistä, sillä minulla ei ole mukanani rahaa siltaveroon.
— Mitä siitä, virkkoi toinen heittäen kaksi vaskirahaa sillan vartijalle.
— Nyt on hetki tullut, päätti Iriksen vyön toimittaja sillan poikki mentäessä.
Ja kun saavuttiin toiselle rannalle, Institut de Francen kellon kohdalle, pysähtyi Rodolphe äkkiä, osoitti kiihkeällä viittauksella kellotaulua ja huudahti:
— Helkkari, viittätoista vailla viisi, minä olen mennyttä miestä!
— No mitä nyt? kysyi sallimus ihmetellen.
— Teidän vuoksenne, kun olette vastoin tahtoani laahannut minut tänne saakka, olen myöhästynyt eräästä kohtauksesta.
— Tärkeästä?
— Tietysti. Minun piti saada rahaa kello viideltä… Batignollesissa.
Nyt en ehdi sinne. Voi lempo sentään! Mitä tehdä?
— Kuulkaapa, tulkaa kotiini, niin saatte lainaksi.