— Nytpä saa lämpömittari kiukutella, sanoi hän.
— Aiotko oikein tosissasi mennä ulos kadulle tuossa asussa? kysyi Marcel ystävältään, kun he olivat nauttineet epämääräisen aterian, joka tarjottiin viiden centimen lautasilta.
— Viis minä julkisesta mielipiteestä! sanoi Rodolphe; — tänään alkaa sitä paitsi karnevaali.
Ja hän asteli halki Pariisin yhtä vakavana kuin se nelijalkainen, jonka turkki hänellä oli yllään. Sivuuttaessaan insinööri Chevalierin lämpömittarin Rodolphe näytti sille pitkää nenää.
Asuntoonsa tultuaan ensin pahanpäiväisesti säikäyttäen portinvartijaa, runoilija sytytti kynttilänsä ja kääri huolellisesti sen ympärille läpinäkyvää paperia suojaksi yöperhosten ilkivaltaisuuksia vastaan, ja sitten hän ryhtyi heti työhön. Mutta ennen pitkää hän sai havaita, että vaikka hänen ruumiinsa olikin verrattain hyvin turvattu kylmää vastaan, käsien laita oli toisin. Tuskin hän oli pannut paperille kaksi säettä, kun jo alkoi kovasti särkeä kynsien alta ja kynä kirposi hänen kädestään.
— Uljainkaan mies ei voi taistella luonnonvoimia vastaan, mutisi Rodolphe vaipuen voimattomana tuoliinsa. — Caesar meni Rubiconin poikki, mutta Beresinan yli hän ei olisi päässyt.
Äkkiä runoilija päästi karhunrintansa syvyydestä ilohuudon ja nousi niin roimasti, että mustetta räiskähti hänen valkoiselle turkilleen. Hän oli saanut erään aatteen, jonka Chatterton oli aikoinaan toteuttanut.
Rodolphe veti vuoteensa alta melkoisen kasan papereita, joiden joukossa oli tusina hänen mainion murhenäytelmänsä Kostajan valtavia käsikirjoituksia. Tämä näytelmä, jota hän oli kirjoittanut kaksi vuotta, oli niin monta kertaa uusittu ja korjattu, että se kaikkine toisintoineen painoi seitsemän kiloa. Rodolphe pani uusimman käsikirjoituksen syrjään ja laahasi muut uunin eteen.
— Olinhan varma, että kerran saisin nämä sijoitetuiksi, mutisi hän, — kun vain malttaisin mieltäni! Onpa siinä sievoinen kasa proosapuita. Jos olisin edeltäpäin tiennyt, kuinka käy, niin olisinpa kirjoittanut vielä prologinkin! Enemmänhän olisi nyt tulenruokaa. Mutta eihän voi kaikkea ennakolta arvata.
Hän sytytti tukun käsikirjoitusliuskoja palamaan ja verrytti niiden hohteessa käsiään. Viiden minuutin kuluttua oli Kostajan ensimmäinen näytös lopussa ja Rodolphella kolme säettä hautakirjoitustaan valmiina.