Kello kahdestatoista neljään saakka Rodolphe oli liikkeellä ja tuli käyneeksi melkein jokaisen tuttavansa luona. Mutta kaikki oli turhaa. Viidennentoista päivän vaikutus tuntui kaikkialla yhtä ankarana. Päivällisen aika lähestyi, mutta ateria ei näyttänyt kiirehtivän hänen luokseen ainakaan yhtä nopeasti. Rodolphesta tuntui kuin hän olisi joutunut Medusan lautalle.
Kävellessään Neuf-sillan poikki hän äkkiä sai erään päähänpiston.
— Lempo vie! hän huudahti kääntyen, — viidestoista päivä huhtikuuta… mutta sittenhän minulla on päivälliskutsu.
Ja kaivellen laskujaan hän lopulta veti esiin kortin, josta tässä on tarkka jäljennös.
Villetten tulliportin likellä
"SUUREN VOITTAJAN" HOTELLI
Ruokasalissa tilaa 300 vieraalle.
Vuosipäivälliset
IHMISYYDEN MESSIAAN vuosipäivän kunniaksi
Huhtikuun 15. p. 184-.
Yhtä henkilöä varten.
Muist. Oikeuttaa vain puoleen pulloon viiniä.
— En jaksa sulattaa Messiaan opetuslasten mielipiteitä, mutta kyllä heidän ravintoansa, sanoi Rodolphe itsekseen. Ja nopeana kuin lintu hän taivalsi sen matkan, joka hänet erotti mainitusta tulliportista.
Hänen saapuessaan Suuren Voittajan ravintolaan oli siellä jo tungokseen asti väkeä… Kolmelle sadalle vieraalle varatussa salissa oli tällä hetkellä ainakin viisisataa henkeä. Rodolphen silmäin eteen avautui valtava määrä vasikanlihaa ja porkkanoita.
Vihdoin alettiin tarjoilla lientä.