Kolmanneksi: Unohtaen, että kahvila on julkinen paikka, herra Marcel raahasi kursailematta saliin maalaustelineensä, maalilaatikkonsa ja muut kapistuksensa. Menipä hän joskus niinkin pitkälle, että käytti mallinaan eri sukupuolta olevia henkilöitä, mikä vallattomuus tuotti Bosqnet-seuran siveellisyydelle suurta vaaraa.
Neljänneksi: Seuraten ystävänsä esimerkkiä herra Schaunard aikoo siirtää pianonsa kahvilaan ja on jo juljennut kuorossa laulattaa sinfoniastaan lainattua teemaa: Sinisen vaikutus taiteissa. Herra Schaunard on tehnyt enemmänkin: hän on siihen lyhtyyn, joka opastaa kahvilaan, laittanut läpikuultavan ilmoituksen, jossa lukee:
MAKSUTONTA LAULUN JA SOITON OPETUSTA
MOLEMMILLE SUKUPUOLILLE
Kysyttävä konttorista.
Tästä on seurauksena ollut, että konttoriin työntyy joka ilta erittäin puutteellisesti vaatetettuja henkilöitä tiedustelemaan, mistä opetusta sai.
Herra Schaunard ottaa siellä sitä paitsi usein vastaan erään naishenkilön, joka sanoo itseään Vârjâri-Phémieksi ja aina on unohtanut päähineensä.
Herra Bosquet nuorempi on tämän johdosta julistanut, ettei hän aio astua jalallaan kahvilaan, jossa luontoa näin poljetaan.
Viidenneksi: Vaikka mainitut herrat tilaavat yleensä perin vähän, ovat he vielä tätä vähääkin koettaneet vähentää. Väittäen muka huomanneensa kahvilan mokan pitävän rikollista yhteyttä sikurin kanssa he ovat tuoneet mukanaan kahvinkeittovehkeen, jolla itse keittävät kahvin, vieläpä ostaen sokerinkin muualta halpaan hintaan. Menettely loukkaa ilmeisesti talon keittiön kunniaa.
Kuudenneksi: Näiden herrojen keskusteluista turmeltuneena on tarjoilija Bergami (saanut tämän nimen poskipartansa johdosta), tyyten unohtaen alhaisen syntyperänsä ja kaikkea säädyllisyyttä uhmaten, rohjennut omistaa kassanhoitajattarelle runon, jossa tätä yllytetään laiminlyömään äidin ja puolison velvollisuudet. Kirjeen sekavasta tyylisiä on havaittu, että se on syntynyt herra Rodolphen ja hänen kirjallisuutensa saastaisen vaikutuksen alaisena.
Tämän johdosta, niin ikävää kuin se onkin, laitoksen johtaja katsoo olevan aihetta pyytää Colline-seuraa valitsemaan toisen paikan vallankumouksellisten istuntojensa tyyssijaksi.
Gustave Colline, joka oli liiton Cicero, otti nyt puheenvuoron ja todisti isännälle a priori, että hänen valituksensa olivat naurettavia ja huonosti perusteltuja, että hänelle suotiin suuri kunnia, kun hänen kahvilansa valittiin älyn asunnoksi, ja että puhujan ja hänen ystäviensä katoaminen täältä veisi vararikkoon liikkeen, jonka he läsnäolollaan olivat korottaneet taiteellis-kirjallisen kahvilan ylevään korkeuteen.