Rodolphe ja Marcel tervehtivät ääneti.
Mutta Schaunardin liiallinen hienotunteisuus oli vähällä turmella kaikki.
— Sallikaa minun huomauttaa, monsieur, sanoi hän vilkkaasti, — teillä ei ole kunnia tuntea meitä ja hyvät tavat vaativat, että.,. Voisitteko muuten antaa minulle piipullisen tupakkaa?… Tietenkin olen samaa mieltä kuin ystäväni.
— Hyvät herrat, jatkoi Barbemuche, — harrastan, kuten tekin, kaunotaiteita. Mikäli teidän keskustelujanne kuunnellessani olen itseeni nähden voinut todeta, käyvät mielipiteemme yhteen. Haluan kiihkeästi saada lukeutua ystäviinne ja tavata teitä täällä joka ilta… Tämän kahvilan omistaja on sivistymätön mies, mutta olen puhunut hänelle pari sanaa… saatte täysin vapaasti joko lähteä tai jäädä… Uskallan toivoa, ettette kiellä minulta keinoja, joiden avulla voin jälleen saada tavata teitä tässä paikassa, ja ellette hylkää vähäpätöistä palvelusta, jonka…
Suuttumuksen puna väritti Schaunardin kasvot.
— Hän käyttää hyväkseen meidän pulaamme! huudahti hän. Emme voi hyväksyä hänen tarjoustansa. Hän on maksanut laskumme… hyvä, minä pelaan kahdenkymmenenviiden frangin panoksella biljardia hänen kanssansa ja annan hänelle muutamia pisteitä etukäteen.
Barbemuche hyväksyi ehdotuksen ja oli kyllin älykäs hävitäkseen pelin. Tällä kauniilla teollaan hän nousi taiteilijoiden silmissä suureen arvoon.
Vihdoin erottiin ja sovittiin kohtauksesta seuraavaksi päiväksi.
— Tällä tavalla, sanoi Schaunard Marcelille, — emme ole hänelle mitään velkaa. Olemme säilyttäneet oman arvomme.
— Ja voimmepa melkein vaatia häneltä uutta illallista, lisäsi Colline.