XII
Kerhon jäseneksi ottaminen
Carolus Barbemuche oli samana iltana, jolloin hän kahvilassa oli omasta kukkarostaan maksanut taiteilijoiden illallisen, osannut järjestää niin, että Gustave Colline joutui saattamaan häntä kotimatkalla. Ollessaan näiden neljän ystävyksen mykkänä kuuntelijana hän oli alusta pitäen kiinnittänyt huomionsa Collineen ja tunsi jo merkillistä myötätuntoa tätä Sokratesta kohtaan, jonka Platon hänestä itsestään myöhemmin tuli. Tästä syystä hän oli päättänyt, että juuri Collinen piti auttaa häntä pääsemään liiton jäseneksi.
Matkalla Barbemuche ehdotti poikettavaksi erääseen kahvilaan, joka sattui vielä olemaan auki. Mutta Colline ei ainoastaan kieltäytynyt, vaan vieläpä kiirehti askeleitaan kahvilan ohi mentäessä ja painoi hattunsa huolellisesti syvälle silmien yli.
— Miksi ette halua tulla tähän kahvilaan? kysyi Barbemuche moitteettoman kohteliaasti.
— Syynsä kullakin, vastasi Colline. — Tuossa kahvilassa on kassanhoitajatar, joka harrastaa matemaattisia tieteitä, ja välttääkseni joutumasta hänen kanssaan pitkälliseen väittelyyn kartan tätä katua päivällä ja muulloinkin, milloin vain aurinko paistaa. Sehän on muutoin perin luonnollista, lisäsi Colline avomielisesti. — Olen näet Marcelin kanssa asunut tässä korttelissa.
— Olisin niin mielelläni tahtonut juoda kanssanne lasin punssia ja hieman keskustella, sanoi Barbemuche — Tuntisitteko ehkä näillä tienoin jonkin muun paikan, jonne voisimme pistäytyä tarvitsematta pelätä… matemaattisia vaikeuksia? lisäsi Barbemuche, pitäen tätä lisäystään melko sukkelana kompana.
Colline mietti hetkisen.
— Tosiaan, tuolla on semmoinen pikku paikka, jossa asemani on paljon luontevampi, hän vastasi.
Ja hän osoitti pientä viinitupaa.