— Koska uuden jäsenen ottaminen on vakava ja tärkeä asia, muukalainen kun saattaa helposti aiheuttaa tulollaan epäsopua ja riitaa, ollen tietämätön toveriensa tavoista, luonteista ja mielipiteistä, tulee jokaisen jäsenistä viettää yksi päivä sanotun Caroluksen seurassa ja tutkia hänen elämäänsä, makuansa, kirjallista kykyänsä ja hänen vaatevarastonsa kuntoa. Tutkijat ilmoittakoot sitten toisilleen yksityiskohtaiset havaintonsa ja vasta sen jälkeen tehtäköön joko, hyväksymis- tai hylkäämispäätös, Caroluksen pitää siis olla yksi kuukausi noviisina, alokkaana, se on: ennen tämän koetusajan loppua hän ei saa oikeutta sinutella tovereitaan eikä käydä heidän kanssansa käsikkäin kadulla. Jäseneksi ottamisen päivänä vietetään loistavat kemut, jotka alokkaan tulee kustantaa, ja menoarvion on noustava vähintään kahteentoista frangiin.
Tämä ehdotus hyväksyttiin kolmella äänellä yhtä vastaan. Colline näet vastusti ehdotusta, koska se muka ilmaisi yhä vielä epäluottamusta häntä kohtaan ja toukkasi jälleen hänen arvoaan viisaana miehenä.
Samana iltana Colline meni vartavasten hyvin aikaisin kahvilaan saadakseen ennen toisten tuloa puhua Caroluksen kanssa.
Hänen ei tarvinnut kauan odottaa. Carolus saapui pian kolme valtavaa ruusukimppua kädessään.
— Kas vain, sanoi Colline ällistyneenä, — mitä tämä yrttitarha oikein tarkoittaa?
— Muistin, mitä eilen sanoitte minulle. Ystävänne saapuvat kai tänään naisineen, ja sen tähden otin kukkia mukaani. Ne ovat hyvin sieviä.
— Erittäin, mutta ovat kai sievoisen summan maksaneetkin. Vähintään viisitoista souta.
— Niinkö luulette, vaikka nyt on joulukuu? Kunpa olisitte sanonut edes viisitoista frangia.
— No taivaan talikynttilät! huudahti Colline, — kolme kappaletta jaloa metallia moisista Floran pikku lahjoista, mikä mielettömyys? Olette siis Kordillieerien hopeakaivosten sukua? Pentele sentään, hyvä herra, siinä on viisitoista frangia, jotka suoraan sanoen täytyy paiskata ikkunasta ulos!
— Mitä! En ymmärrä, mitä tarkoitatte.