Colline kertoi sitten, mitä epäilyksiä Marcel oli hautonut mielessään ja mikä kiivas väittely oli tapahtunut taiteilijoiden kesken hänen asiassaan.
— Vakuutin heille, että tarkoituksenne olivat täysin puhtaat, lisäsi Colline, — mutta vastustus oli siitä huolimatta perin ankara. Älkää siis millään muotoa antako uutta virikettä epäluuloihin olemalla liian kohtelias naisille, ja ennen kaikkea toimittakaamme nämä kukkavihot pois tieltä.
Ja Colline otti ruusut ja pisti ne erääseen kaappiin, jossa säilytettiin kaikenkaltaista kamaa.
— Mutta siinä ei ole vielä kaikki, jatkoi Colline — Ennen lähemmän tuttavuuden tekoa haluavat herrat, jokainen erikseen, tutkia hiukan luonnettanne, makuanne, taipumuksianne ynnä muuta.
Ja ettei Barbemuche joutuisi millään tavalla loukkaamaan hänen ystäviään, piirsi Colline hänelle nopeasti kunkin taiteilijan moraalista luonnoksen.
— Koettakaa erikseen päästä jokaisen suosioon, lisäsi filosofi, — niin saatte lopulta heidät kaikki puolellenne.
Carolus suostui kaikkeen.
Ennen pitkää nuo kolme taiteilijaa saapuivat puolisoineen.
Rodolphe oli kohtelias Carolukselle, Schaunard tuttavallinen, Marcel jäykkä ja kylmä. Carolus puolestaan oli miehiä kohuan ystävällinen ja huomaavainen, mutta naisia kohtaan mahdollisimman hillitty.
Illalla erottaessa Barbemuche kutsui Rodolphen syömään kanssansa päivällistä seuraavana päivänä ja pyysi tulemaan luokseen jo kello kahdeksitoista.