— Hän luki minulle romaanin, jossa puhuttiin don Lopezista ja don Alvarista, ja nuoret ensikertalaiset sanoivat sydänkäpyjään joko enkeleiksi tai paholaisiksi.
— Hirvittävää! huusivat taiteilijat yhteen ääneen.
— Mutta kirjallisuudesta puhumatta, mikä on mielipiteesi Caroluksesta? kysyi Colline.
— Hän on kunnollinen nuori mies. Saatte muuten tilaisuuden tehdä omakohtaisia huomioita. Carolus odottaa meidän kunkin vuoroonsa käyvän häntä tervehtimässä. Schaunard on pyydetty aamiaiselle huomiseksi. Neuvon teitä vain, lisäsi Rodolphe, — Barbemuchen luo mennessänne visusti karttamaan käsikirjoituskaappia, sillä se on perin vaarallinen huonekalu.
Schaunard saapui seuraavana päivänä sovittuun aikaan Caroluksen luo ja suoritti tutkimuksen kuin valantehnyt arviomies tai kaupunginvouti, joka panee täytäntöön laillisen ulosmittauksen. Hän oli kiinnittänyt huomiota etupäässä Caroluksen irtaimistoon.
— No, miltä se mies tuntui? kysyttiin hänellä, kun hän illalla palasi ystäviensä luo pää täynnä huomioita.
— Tämä Barbemuche, selitti Schaunard, — on tosiaan kokoelma hyviä ominaisuuksia. Hän tuntee kaikki viinit ja kannatti eteeni pöytään niin valikoituja herkkuja, ettei edes tätini nimipäivillä saa moisia nähdä. Hän näytti minusta olevan perin hyvissä valeissa Vivienne-kadun räätälien ja Panoraman suutarien kanssa. Panin vielä merkille, että hän on melkein meidän kokoisemme, niin että tarpeen tullen voimme lainata hänelle pukujamme. Hänen tapansa eivät ole juuri niin ankarat kuin Colline on väittänyt Hän suostui mielellään tulemaan mukaani kaikkialle minne halusin häntä viedä ja kustansi minulle aamiaisen, jossa oli kaksi näytöstä; jälkimmäinen niistä suoritettiin eräässä kapakassa, jossa minut erinäisten siellä viettämieni karnevaalijuominkien takia hyvin tunnetaan. Carolus tuli sinne mukaani vähintäkään epäröimättä. Siinä kerrottavani, paitsi että huomenna on Marcelin vuoro.
Carolus tiesi, että näistä kolmesta taiteilijasta Marcel oli kiivaimmin vastustanut hänen ottamistaan liittoon. Hän kohteli siis Marcelia erityisen huomaavasti ja sai hänet puolelleen etenkin sillä, että lupasi hankkia hänelle oppilaansa perheessä muotokuvamaalarin töitä.
Kun Marcelin vuoro oli kertoa kokemuksensa, eivät hänen ystävänsä enää havainneet hänessä aikaisempaa piintynyttä vihamielisyyttä, jota hän alussa oli Carolusta kohtaan tuntenut.
Neljäntenä päivänä Colline ilmoitti Barbemuchelle, että tämä oli hyväksytty kerhon jäseneksi.