— Mitä, oikeinko todella! huudahti Carolus riemuiten.
— Niin kyllä, mutta erinäisin korjauksin, vastasi Colline.
— Mitä se merkitsee?
— Sitä vain, että teillä on vielä koko joukko poroporvarillisia tottumuksia, joista teidän pitää koettaa päästä eroon.
— Koetan kaikessa jäljitellä teitä, vastasi Carolus.
Koko alokasaikansa kävi platoninen filosofi joka päivä tervehtimässä taiteilijoita. Näin saadessaan tilaisuuden tutkia syvemmin heidän tapojaan ja tottumuksiaan hän joutui toisinaan väkisinkin ihmetyksen valtaan.
Eräänä aamuna Colline tuli Barbemuchen luo ilosta säteillen.
— Vihdoinkin, ystäväiseni! huudahti hän. — Te olette lopullisesti meikäläisiä. Koetusaika on lopussa! Nyt on vain määrättävä juhlan viettopäivä ja paikka. Tulin siitä sopimaan kanssanne.
— No sehän sopii erinomaisesti, vastasi Carolus. — Oppilaani vanhemmat ovat tällä hetkellä maalla. Nuori varakreivi, jonka opettaja minä olen, antaa mielellään huoneiston käytettäväksemme. Sillä tavoin saamme olla enemmän omissa oloissamme. Meidän pitäisi kuitenkin siinä tapauksessa kutsua tuo nuori varakreivi myös ottamaan juhlaan osaa.
— Sepä olisi erinomaista, vastasi Colline. — Avaisimme hänelle hiukan kirjallisia näköaloja. Mutta luuletteko hänen suostuvan?