— Olen siitä jo etukäteen varma.
— Sitten meidän tarvitsee vain määrätä päivä.
— Päätämme siitä tänä iltana kahvilassa, sanoi Barbemuche.
Carolus meni sitten tapaamaan oppilastaan ja kertoi hänelle päässeensä vastikään erään huomattavan kirjallistaiteellisen seurapiirin jäseneksi ja sen johdosta aikovansa pitää pienet kemut. Samalla pyydettiin nuorta varakreiviä vieraaksi tähän juhlaan.
— Ja kun te ette saa olla liian myöhään kotoa poissa, mutta juhla kumminkin kestänee pikku tunneille saakka, niin ehdotan omaa mukavuuttanne silmällä pitäen, että järjestämme ja pidämme tuon juhlan täällä kotona. Kamaripalvelijanne François ymmärtää pysyä vaiti, vanhempanne eivät saa tietää asiasta mitään, ja te tutustutte Pariisin henkevimpiin taiteilijoihin ja kirjailijoihin.
— Onko heidän kirjojaan painettu? kysyi nuorukainen.
— Tietysti! Yksi heistä on Iriksen vyön päätoimittaja, sen aikakauslehden, joka tulee teidän rouva äidillennekin. Nuo herrat ovat eteviä, melkeinpä kuuluisia miehiä, ja minä olen heidän läheinen ystävänsä. Heillä on viehättävät rouvat.
— Naisia tulee siis mukaan? kysyi varakreivi.
— Ihastuttavia, vakuutti Carolus.
— Kuinka kiitollinen olenkaan kutsustanne, rakas opettaja! Tietysti vietämme sen juhlan täällä. Pannaan kaikki lamput palamaan, ja minä käsken ottaa päälliset huonekaluista.