Illalla, kahvilassa, Barbemuche ilmoitti, että juhla vietettäisiin seuraavana lauantaina.
Taiteilijat kehottivat naisiaan ajattelemaan pukujaan.
— Muistakaa, sanoivat he, — että astumme tällä kertaa todelliseen, hienoon salonkiin. Varustautukaa siis sen mukaan: yksinkertainen, mutta hieno vaatetus.
Samana päivänä sai koko katu tietää, että neidit Mimi, Phémie ja
Musette aikoivat mennä hienon maailman seurapiiriin.
Juhlapäivän aamuna tapahtui seuraavaa: Colline, Schaunard, Marcel ja Rodolphe saapuivat miehissä Barbemuchen luo, joka näytti hämmästyneeltä näin aikaisesta käynnistä.
— Onko ehkä jokin onnettomuus tapahtunut ja täytyykö juhla lykätä tuonnemmaksi? hän kysyi hiukan levottomana.
— Sekä on että ei ole, vastasi Colline. — Asianlaita on nimittäin näin: omiemme joukossa emme koskaan kursaile emmekä välitä ulkonaisista seikoista, mutta joutuessamme vieraiden kanssa tekemisiin, haluamme esiintyä kutakuinkin moitteettomassa asussa.
— Entä sitten? sanoi Barbemuche.
— No niin, jatkoi Colline, — koska meidän nyt illalla on tavattava nuori aatelismies, joka avaa meille salonkiensa ovet, tulemme nyt, kunnioituksesta häntä ja meitä itseämmekin kohtaan, kun jossakin määrin huolimaton ulkoasumme voisi sitä loukata, kysymään, voisitteko mahdollisesti täksi illaksi lainata salonkiin kelpaavia varusteita Ymmärrättehän, ettemme voi pelkässä työnutussa ja päällystakissa ilmestyä tämän talon komeihin saleihin.
— Mutta minulla ei ole neljää frakkia, huomautti Carolus.