— Mutta eihän minulla ole täällä enää kuin yönuttuni, yhdet polvihousut, flanelliliivit ja tohvelit! Te olette ottaneet kaikki.
— Vähät siitä! Annamme teille jo edeltäkäsin anteeksi, vastasivat taiteilijat.
Kello kuusi oli oivallinen ateria valmiiksi katettuna ruokasalissa. Taiteilijat saapuivat. Marcel ontui hiukan ja oli pahalla tuulella. Nuori varakreivi Paul riensi naisten luo ja johti heidät parhaimmille paikoille. Mimi oli pukeutunut hyvin haaveellisesti. Musette oli pannut parastaan herättääkseen huomiota. Phémie muistutti väriruutuista ikkunaa eikä oikein uskaltanut istuutua pöytään. Ateria kesti kaksi ja puoli tuntia yleisen ilon vallitessa.
Nuori varakreivi Paul lähenteli jalallaan innokkaasti Mimiä, joka istui hänen vieressään, ja Phémie pyysi jokaista uutta ruokalajia tarjoiltaessa tätä tai tuota lautasta toistamiseen. Schaunard työskenteli uutterasti viinimäessä, Rodolphe tekaisi sonetteja ja särki laseja lyödessään tahtia. Colline keskusteli Marcelin kanssa, joka oli yhä vielä nyrpeä.
— Mikä sinua vaivaa? kysyi Colline.
— Jalkojani kivistää niin tuhannen vietävästi ja se häiritsee minua, selitti Marcel. — Caroluksen jalat ovat pienet kuin naisen.
— Pitää huomauttaa hänelle, sanoi Colline, — että hänen on tämä asia korjattava ja että hänen on ensi kerralla annettava jalkineistaan hiukan isommat mitat. Ole rauhassa, minä kyllä järjestän sen asian. Mutta siirtykäämme nyt saliin, jossa liköörit odottavat meitä.
Juhla sai uutta vauhtia. Schaunard istui pianon ääreen ja esitti lennokkaasti uuden sinfoniansa, Neitsyen kuoleman, komean Kiskurimiesten marssin hän sai soittaa kolmeen kertaan, ja pianosta katkesi tällöin kaksi kieltä.
Marcel pysyi yhä synkkänä, ja kun Carolus tuli lausumaan hänelle valittelunsa, vastasi taiteilija:
— Hyvä herra, me emme tule koskaan toisillemme läheisiksi ystäviksi Fyysilliset eroavaisuudet ovat näet melkein aina varma merkki sielullisesta eroavaisuudesta. Lääkärit ja sielutieteilijät ovat siitä yhä mieltä.