Huom! Aterioidaan lautasilta.»
— Hyvät herrat, sanoi Marcel ilmoittaen kirjeen sisällön tovereilleen, — uutinen osoittautuu todeksi. Rodolphella on rakastajatar. Vieläkin enemmän: hän pyytää meitä luokseen aterialle, ja jälkikirjoituksessa luvataan pöytäkalustoakin. En salaa teiltä, että tämä viimeinen sutkaus on pelkkää lyyrillistä liioittelua, mutta saammehan nähdä.
Seuraavana päivänä sovittuun aikaan, Marcel, Colline ja Schaunard saapuivat nälkäisinä kuin sudet Rodolphen luo, jonka tapasivat leikkimässä punanauhaisen kissan kanssa nuoren naishenkilön kattaessa pöytää.
— Hyvät herrat, sanoi Rodolphe puristaen ystäviensä käsiä ja osoittaen nuorta naista, — sallikaa minun esitellä teille talon emäntä. Mimi, jatkoi hän, — tässä ovat parhaimmat ystäväni. Tuopas nyt liemi pöytään.
— Ah, rouva! huudahti Schaunard rientäen Mimin luo, — te olette raikas kuin villiruusu!
Otettuaan selville, että lautasia tosiaan oli pöydällä. Schaunard tiedusteli, mitä ruokia aiottiin tarjota. Ja hänen uteliaisuutensa meni niin pitkälle, että hän nosti kattiloiden kansia nähdäkseen, mitä siellä kiehui. Hummerin läsnäolo teki häneen syvän vaikutuksen.
Colline puolestaan oli vetänyt Rodolphen syrjään kysyäkseen häneltä filosofisen artikkelinsa kohtaloa.
— Se on painossa, ystäväiseni. Castor ilmestyy ensi torstaina.
Luovumme kuvailemasta filosofin iloa.
— Hyvät herrat, sanoi Rodolphe ystävilleen, — pyydän anteeksi, että olen ollut niin kauan antamatta tietoja itsestäni, mutta ymmärtänette minua, kun sanon, että vietin silloin juuri kuherruskuukauttani.