— Mitä sinun ystäväsi sanoo? kysyi Mimi Rodolphelta ymmärtämättä
Collinen pyyntöä.
— Se on eräs vieraskielinen sana, vastasi Rodolphe. — Colline haluaa saada vielä puoli lasia.
Äkkiä Colline löi kovakouraisesti Rodolphea olkapäähän ja sanoi sammaltaen, ikään kuin hänellä olisi puuroa suussa:
— Huo-men-na on tors-tai, eikö niin?
— Eihän, vastasi Rodolphe, — huomenna on sunnuntai.
— Tors-tai, sa-sa-non mi-nä…
— Eikä kun sunnuntai vielä kerran.
— Ah… sunnuntai… mutisi Colline pudistaen päätään, — ei… huo-huo-men-na on tors-tai…
Ja sitten hän vaipui uneen painaen nenänsä pehmeään juustoon, jota oli hänen lautasellaan.
— Mitä hän tuosta torstaistaan oikein tahtoi? kysyi Marcel.