— En luovuta, vastasi Rodolphe.
Ja sitten hän alkoi keskustella rakastajattarensa lähetin kanssa. Tämä kertoi hänelle, että Mimi oli hyvin onnettomassa tilanteessa ja ettei hänellä ollut edes asuntoa.
— Entä hänen rakastajansa, johon hän oli niin pikiintynyt?
— Se nuori mieskö? kysyi Amélie, Mimin ystävätär. — Hänellä ei ole aikomustakaan ottaa Mimiä rakastajattarekseen, kun hänellä on jo kauan aikaa ollut toinen eikä hän näytä paljon välittävän Mimistä, joka siten on jäänyt minun niskoilleni ja tuottaa minulle suurta kiusaa.
— Selviytyköön miten parhaiten taitaa, vastasi Rodolphe,— itsepähän hän tahtoi. Se ei liikuta minua.
Ja runoilija alkoi mielistellä Amélietâ ja ylistellä häntä maailman kauneimmaksi naiseksi.
Amélie kertoi Mimille käynnistään Rodolphen luona.
— Mitä hän sanoi? Kuinka hän jaksaa? kysyi Mimi. — Puhuiko hän mitään minusta?
— Ei halaistua sanaa. Hän on jo sinut unohtanut, rakkaani. Rodolphe on ottanut itselleen uuden lemmityn ja pukenut hänet kerrassaan komeaksi, sillä hän on saanut paljon rahaa ja pukeutuu itse kuin prinssi. Hän on oikein miellyttävä nuori mies ja osoitti minulle mitä viehättävintä kohteliaisuutta.
— Kyllä otan selvän, mitä tämä merkitsee, ajatteli Mimi.