Schaunard teki alun. Eräänä päivänä hän huomasi, ett Vârjâri-Phémien toinen polvi oli jalomuotoisempi kuin toinen, ja kun hän plastiikan ansioissa oli äärimmäiset vaativainen, lähetti hän Phémien muitta mutkitta pois, antaen hänelle yhdessäolon muistoksi sen kepin, jolla hän usein oli tehnyt huomautuksia. Itse hän muutti asumaan erään sukulaisensa luo, joka tarjosi hänelle vapaan asunnon.
Pari viikkoa myöhemmin Mimi hylkäsi Rodolphen noustakseen nuoren varakreivi Paulin, Barbemuchen entisen oppilaan, vaunuihin. Tämä oli näet luvannut lahjoittaa Mimille loistavia pukuja, silkkiä ja samettia.
Mimin mentyä livisti myös Musette ja siirtyi suurta huomiota herättäen takaisin sievistelevän maailman ylhäisiin piireihin, joista Marcelin takia oli luopunut.
Tähän eroamiseen ei tarvittu toraa, eipä edes harkintaakaan. Ohimenevästä oikusta herännyt rakkaus ei ollut pysyväistä. Tuli toinen oikku ja työnsi sen tieltään.
Eräänä karnevaali-iltana Oopperan naamiaistanssiaisissa, jonne Marcel oli vienyt Mustuen, oli tällä tanssissa vastakumppanina nuori mies, joka ennen muinoin oli häntä hakkaillut. He tunsivat toisensa ja vaihtoivat tanssiessaan jonkun sanan. Kertoessaan nuorelle miehelle nykyisestä elämästään Musette tuli ehkä tahtomattaan lausuneeksi muutamia haikeita sanoja menneisyydestä. Niinpä sitten kävi, että Musette katrillin lopussa erehtyi ja ojensi kätensä, ei Marcelille, kuten hänen olisi pitänyt tehdä, vaan vastakumppanilleen, joka veti hänet mukaansa ja hävisi hänen kanssansa tungokseen.
Marcel haki ystävätärtään hyvin levottomana. Tunnin etsiskelyn jälkeen hän näki vihdoin Musetten nuoren miehen käsivarteen nojaten tulevan saliin Oopperan kahvilasta lempilauluaan hyräillen. Huomatessaan Marcelin, joka oli asettunut kädet ristissä rinnan yli nurkkaan seisomaan, tyttö nyökkäsi hänelle jäähyväisiksi ja sanoi:
— Tulen pian takaisin.
— Se on: sinun ei tarvitse odottaa minua, tulkitsi Marcel.
Hän oli mustasukkainen, mutta järkevä ja tunsi sitä paitsi Musetten. Hän ei siis kauemmin odottanut, vaan läksi kotiin sydän täynnä, vatsa tyhjänä. Hän penkoi ruokakaappia tutkien, olisiko sinne jäänyt joitakin tähteitä, ja sai käsiinsä palan kivikovaa leipää ja sillinruotoja.
— Enhän voinut taistella tryffeleitä vastaan, ajatteli hän. — Musette on kumminkin saanut hyvän aterian.