— Tänä iltana olette kovin sukkela, sanoi Musette.
— Ja te kovin utelias, Marcel huomautti.
— Puhukaa sentään hiljemmin. Koko maailma kuulee sanamme ja pitää meitä ehkä riitaan joutuneina rakastavaisina.
— Eipä se sattuisi meille ensimmäistä kertaa.
Musette tajusi tässä lauseessa haasteen ja vastaisi nopeasti:
— Eikä kai viimeistäkään, vai?
Kysymys oli selvä; se vihelsi kuin luoti Marcelin korvissa.
— Te taivaan loistavat valot! hän huudahti luoden katseensa tähtiin, — te olette todistajani, etten ampunut ensimmäistä laukausta. Nyt nopeasti asepukuun!
Ja sitten alkoi ammunta.
Piti vain löytää yhdysside näille molemmille taipumuksille, jotka äkkiä olivat leimahtaneet täyteen liekkiin.