— No pääsettekö te pian selville? nuori mies kysyi vuorostaan.
— Hyvä herra, aloitti herra Bernard kohottaen ponnekkaasti kakkuloita nenälleen, — koska teillä ei ole huonekaluja, ette saa muuttaa tänne. Laki antaa oikeuden hylätä vuokralaisen, jolla ei ole takuuta.
— Entä kunniasanani? kysyi taiteilija arvokkaasti.
— Se ei vastaa kalustoa… saatte hakea asuntoa muualta. Durand palauttaa teille juomarahanne.
— Mitä? sanoi ällistynyt portinvartija. — Minä panin ne rahat jo säästöpankkiin.
— Mutta, hyvä herra, väitti nuori mies, — en voi saada kädenkäänteessä toista asuntoa. Päästäkää minut kattonne alle edes päiväksi.
— Menkää hotelliin asumaan, herra Bernard käski. — Mutta jos kuitenkin, jatkoi hän äkillisen mielijohteen vallassa, — mutta jos haluatte, vuokraan teille kalustettuna sen huoneen, jossa maksamattoman vuokralaisen tavarat ovat. Tiedättehän, että tällaisissa tapauksissa vuokra maksetaan etukäteen.
— Pyytäisin kysyä, mitä aiotte vaatia komerostanne, sanoi taiteilija, jolla ei ollut muuta neuvoa.
— Mutta se asunto on perin siisti, ja vuokra on kaksikymmentäviisi frangia kuussa, halpa olosuhteihin nähden Se maksetaan etukäteen.
— Sen te jo sanoitte. Moinen lause ei ole toistamisen arvoinen, virkkoi nuori mies taskujaan kaivellen. — Onko teillä vaihtaa viisisataa frangia?