— Tällä voit ostaa neulaa ja lankaa. Tilkitse röijyäsi, se laajentaa tietojasi ja samalla huvittaa sinua. Utile dulci.
Erittäin salaisessa nurkkaistunnossa Marcel ja Schaunard kuitenkin sopivat Rodolphen kanssa siitä, että kukin heistä voimiansa myöten koettaisi tyydyttää rakastajattarensa oikeutettua ja luonnollista viehätyshalua.
— Tyttö raukat, sanoi Rodolphe, — vähäpätöisinkin vaatekappale kaunistaa heitä eikä tätä vähää saa heiltä kieltää. Taiteen ja kirjallisuuden kysyntä on jo jonkin aikaa ollut hyvin vilkasta ja me ansaitsemme jo melkein yhtä paljon kuin kantajat.
— Se on totta, myönsi Marcel. — Minulla ei ole mitään valittamisen syytä. Taideteokset menevät kaupaksi kuin tuoreet sämpylät. Luulisipa tosiaan elävänsä Leo X:n aikaa.
— Juuri niin, sanoi Rodolphe. — Musette on kertonut minulle, että sinä lähdet aamulla ja palaat vasta illalla ja että sitä on jatkunut jo viikon verran. Onko sinulla tosiaan työtä?
— No on, veliseni, mainio työ, jonka Medicis on minulle toimittanut! Minä maalaan Ave Marian kasarmissa kuvia kahdeksastatoista krenatööristä, kuusi frangia kuvalta ja näköisyydestä vuoden takuu kuten kelloilla. Toivon vielä saavani koko rykmentin kuvattavakseni. Tarkoitukseni muutoin olikin värittää Musette uudelleen, sitten kun Medicis hellittää rahat, sillä olen tehnyt sopimuksen hänen enkä mallien kanssa.
— Minulla puolestani, huomautti Schaunard keveästi, — on kenenkään sitä tietämättä kaksisataa frangia odottamassa etsikkoaikaansa.
— Hitto vie! huudahti Rodolphe. — Mutta anna sitten kolikkojen pyöriä esille!
— Aion periä ne parin kolmen päivän kuluttua, sanoi Schaunard. — En salaa teiltä, että rahat saatuani aion hieman höllentää jonkin intohimoni ohjaksia. Rihkamakauppiaalla tässä vieressäni on ikkunassaan nankinitakki ja metsätorvi, jotka jo kauan ovat hivelleet silmiäni; ehkäpä osoitan huomiota niille.
— Mutta, kysyivät Marcel ja Rodolphe yhteen ääneen, — mistä sinä oikein luulet tuon jättiläissumman saavasi?