Mr. Birn vastasi:
— Minä ei miellytä tehdä velkakauppa.
Ja otettuaan esille tuhannen frangin setelin hän pani sen pöydälle ja työnsi aitioliput taskuunsa.
— Annan teille heti takaisin, lausui Dolores avaten pienen laatikon, jossa hän säilytti rahojaan.
— Oh, ei, sanoi englantilainen, — se olla juomaraha.
Ja vieras poistui Doloresin seisoessa kuin kivettyneenä viime sanasta.
— Juomaraha! huusi hän jäätyään yksin. — Mikä kollo! lähetän hänelle heti takaisin hänen rahansa.
Mutta englantilaisen karkea menettely oli loukannut vain hänen ylpeytensä ulkopintaa. Lähemmin mietittyään hän rauhoittui. Hän ajatteli, että kaksikymmentä louisdoria oli kuitenkin perin kaunis summa ja että hän oli aikaisemmin saanut sietää karkeaa käytöstä paljon vähemmästä palkkiosta.
— Pyh! sanoi hän, — ei kannata olla niin ylpeä. Kukaan ei ole nähnyt minua, ja sitä paitsi saan tänään liinavaatteeni pesusta. Kaiken lisäksi tuo englantilainen osaa niin huonosti ranskaa, että hän ehkä luuli lausuvansa minulle kohteliaisuuden.
Ja Dolores pani tyytyväisenä setelin laatikkoonsa.