Mutta illalla teatterista kotiin tullessaan Dolores oli raivoissaan. Mr. Birn ei ollutkaan käyttänyt hyväkseen pääsylippuja, ja nuo kymmenen aitiota olivat jääneet tyhjiksi.
Kun siis onneton lahjanäytännön saaja puoli kahdentoista aikaan illalla astui näyttämölle, saattoi hän kulissiystävättäriensä kasvoista lukea, kuinka suuresti nämä iloitsivi nähdessään salin niin tyhjänä.
Vieläpä hän kuuli erään ammattitoverinsa teatterin kauniita, tyhjiä aitioita osoittaen sanovan toiselle:
— Dolores-raukka on saanut väkeä vain etupermannolle.
— Aitioissa on kovin vähän.
— Muualla on myös melkein autiota.
— Hyvänen aika, kun hänen nimensä on ilmoituksissa, vaikuttaa se saliin kuin pneumaattinen laite!
— Niin, ja mitä järkeä oli korottaa paikkojen hinnat?
— Kaunis lahjanäytäntö! Lyön vetoa, että tulot tästä illasta mahtuvat sormustimeen tai sukan kärkeen.
— Kas vain, tuossako se nyt on, se hänen kuuluisa punasamettinen pukunsa?