Isä kaivoi silloin kukkarostaan viisi frangia ja antoi ne ystävälle paidan hankkimiseksi, mutta kehotti häntä ostamaan sen Grange aux Belles-kadun varrelta eräästä rihkamakaupasta, jossa myytiin vanhoja liinavaatteita.
— Se tulee halvemmaksi, hän lisäsi.
Sain myöhemmin kuulla selityksen tähän Jacquesin isän tylyyteen. Hän oli raivoissaan siitä, että poika oli valinnut taiteilijan ammatin, eikä hänen vihansa lauhtunut ruumisarkunkaan ääressä.
Mutta onpa jo aika puhua neiti Francinesta ja hänen puuhkastaan. Neiti Francine oli ollut Jacquesin ensimmäinen ja ainoa lemmitty. Jacques kun kuoli varsin nuorena, tuskin kolmen kolmatta ikäisenä silloin, kun hänen saita isänsä tahtoi haudattaa hänet ilkialastomana. Rakkaustarinansa hän kertoi minulle itse, ollessaan vielä numero 14, samalla kun olin numero 16 Sainte-Victoiren salissa, joka oli perin kolkko kuolinpaikaksi.
Mutta sallikaahan, lukijani, ennen kuin aloitan tämän kertomuksen, joka olisi kaunis tarina, jos se esitettäisiin niin kuin sen kuulin ystäväni Jacquesin huulilta, minun ensin sytyttää piippuni, vanha savipiippuni, jonka hän minulle lahjoitti sinä päivänä, jolloin lääkäri kielsi häneltä tupakoimisen. Yöllä kuitenkin, kun hoitajatar nukkui, hän lainasi minulta piippunsa ja pyysi kipenen tupakkaa. Yöt ovat niin pitkiä tuossa suuressa salissa, kun ei voi nukkua ja kun on tuskia!
— Vain pari kolme haikua, hän sanoi.
Täytin hänen toivomuksensa, eikä sisar Genoveva ollut tuntevinaankaan tupakanhajua käydessään tarkastuskierroksellaan. Ah, sinä kelpo sisar! Kuinka hyvä sinä olit ja kaunis, silloinkin kun tulit antamaan meille vihkivettä! Sinun nähtiin tulevan kaukaa hitaasti ja hiljaa synkkien holvien alitse, ylläsi valkoinen huntu, jonka kauniita poimuja Jacques ystäväni niin suuresti ihaili. Sinä, sisar, olit tämän kärsimysten tyyssijan hyvä hengetär. Lohduttavat sanasi olivat niin suloisia, että potilaat alati valittivat saadakseen niitä kuulla. Ellei ystäväni Jacques olisi kuollut, olisi hän muovaillut sinulle jonakin lumisena päivänä pienen neitsyeen kuvapatsaan asetettavaksi kammioosi, sinä hyvä sisar Genoveva!
Ensimmäinen lukija. No entä se puuhka? En näe siitä vielä mitään.
Toinen lukija. Ja neiti Francine? Missä hän on?
Ensimmäinen lukija. Tämä tarina ei ole lainkaan hauska.