Rouva Sidonie sattui olemaan kotosalla kirjeentuojan tullessa ja lähetti kamarineitinsä heti viemään Musettelle osoitettua kirjettä.
Musette asui siihen aikaan upeassa huoneistossa Chantsée-d'Antin-kadun varrella. Kun Marcelin kirje saapui, oli hänellä parhaillaan seuraa, ja hän oli sitä paitsi samaksi illaksi järjestänyt juhlaillalliset.
— Ihmeitten ihme! huudahti Musette nauraen sydämensä pohjasta.
— Mitä se on sitten? kysyi kaunis nuori mies, joka seisoi hänen edessään jäykkänä ja suorana kuin patsas.
— Eräs päivälliskutsu, vastasi Musette. — Mitä siitä ajattelette?
— Ajattelen, että se sattui hankalalla hetkellä, sanoi nuori mies.
— Kuinka niin?
— Aiotteko sitten mennä noille päivällisille?
— Luulen, että menen… koettakaa tulla ilman minua toimeen tänä iltana.
— Mutta, ystäväiseni, eihän se ole soveliasta… Menette joskus toiste.