Ja hän alkoi rummuttaa lautastaan veitsellä ja haarukalla. Colline tarjosi vieraalle tuolin, ja Marcel huusi:
— Schaunard, tuo puhdas lasi herralle! Tulette erittäin sopivaan aikaan, lisäsi hän kääntyen talonomistajan puoleen. — Olimme juuri juomassa maljaa omistusoikeuden kunniaksi. Ystäväni herra Colline piti erittäin kauniin ja liikuttavan puheen. Koska olette täällä, esittää hän teidän kunniaksenne puheen vielä kerran. Annahan kuulua, Colline.
— Anteeksi, herrat, sanoi talonomistaja, — en tahtoisi häiritä teitä.
Ja hän ojensi esiin paperin, joka hänellä oli kädessään.
— Mikä tämä painotuote on? kysyi Marcel.
Talonomistaja, joka oli tutkivasti silmäillyt ympärilleen huoneessa, huomasi uunin reunalle jääneet kulu- ja hopearahat.
— Se on vuokrakuitti, sanoi hän nopeasti. — Minulla on jo aikaisemmin ollut kunnia esittää se teille.
— Aivan oikein, myönsi Marcel, — tarkka muistini on säilyttänyt tämän pikku seikankin täydelleen. Sehän tapahtui perjantaina, kahdeksantena päivänä lokakuuta, neljännestä vailla kaksitoista. Hyvä on.
— Olen jo kuitannut sen, sanoi isäntä, — niin että jos teille sopii…
— Hyvä herra, sanoi Marcel, — aikomukseni olikin käydä puheillanne.
Minulla on paljon puhuttavaa teille.