— Olen käytettävissänne.
— Mutta ottakaahan hiukan virvokkeita, lisäsi Marcel kaataen lasin täyteen ja tarjoten sen talonomistajalle.
— Viimeksi lähetitte minulle erään pienen paperin… siinä oli kuva, jossa nainen pitelee vaakaa kädestään. Paperin oli allekirjoittanut joku Godard.
— Hän on ulosottomieheni, selitti talonomistaja.
— Hänellä on ylen huono käsiala, jatkoi Marcel. — Tämä ystäväni tässä, joka taitaa kaikkia kieliä, Marcel viittasi Collineen, — otti hyväntahtoisesti kääntääkseen minulle tuon tiedonannon, jonka kuljetus maksoi viisi frangia…
— Se oli irtisanomisilmoitus, selitti talonomistaja, — varokeino… yleisen tavan mukaan.
— Irtisanomisilmoitus, sitäpä asiani juuri koskee, sanoi Marcel. — Tahdoin tavata teitä neuvotellaksemme tästä asiakirjasta, jonka haluaisin saada muutetuksi vuokrasopimukseksi. Tämä talo, nähkääs miellyttää minua, porraskäytävä on siisti, katu hyvin eloisa ja miellyttävä, ja sitä paitsi kiinnittävät minua tähän taloon perhesiteet, tuhannet asiat.
— Mutta, huomautti talonomistaja ojentaen uudelleen kuittinsa, — viimeinen neljännes on vielä maksamatta.
— Hyvä, me suoritamme sen, arvoisa herra. Se on minun vakava ja järkkymätön aikomukseni.
Talonomistaja ei kuitenkaan hellittänyt silmistään uuninreunaa, jolla näkyi rahoja. Tämän himoa uhkuvan katseen vetovoima oli niin suuri, että kolikot näyttivät liikahtelevan ja siirtyvän tuijottajaa kohden.