— Riistättekö minulta siis nautinnon saada osoittaa teille ystävyyttä?
— Jos niin on, hyvä herra…
Ja Schaunard kurotti lautastaan.
— Sallittehan, että en tarjoa teille päätä? sanoi vieras.
— Ah, hyvä herra, sitä en suvaitsisi, huudahti Schaunard.
Mutta vetäessään lautasta lähemmäksi hän huomasi vieraan antaneen hänelle juuri sen osan, jonka sanoi haluavansa varata itselleen.
— Kas vain, mutisi Schaunard itsekseen, — tekeekö hän minusta pilaa kohteliaisuudellaan?
— Jos pää on ihmisen jaloin osa, selitti vieras, — niin se on epämiellyttävin kaniinissa. Niinpä onkin paljon ihmisiä, jotka eivät voi sitä sietää. Minun laitani on toisin, minä sitä suorastaan jumaloin.
— Sitten olen kovin pahoillani, sanoi Schaunard, — että olette siitä minun vuokseni luopunut.
— Kuinka… anteeksi, sanoi kirjamies. — Minähän olen pitänyt pään.
Minulla oli äsken kunnia huomauttaa teille…