— Niin nähkääs, eräs maalla asuva setäni lähettää minulle silloin tällöin jonkun korillisen tätä lajia.
Talonomistaja nousi ja ojensi kätensä ottaakseen rahat, mutta Marcel keskeytti hänet jälleen.
— Juottehan vielä lasillisen minun seurakseni, sanoi hän täyttäen toisen lasin ja pakottaen velkojansa kilistämään sekä hänen että kolmen muun boheemin kanssa.
Talonomistaja ei uskaltanut kieltäytyä. Hän joi uudelleen, pani lasinsa pois ja valmistautui taas ottamaan rahat haltuunsa, kun Marcel huusi:
— Kuulkaapa, päähäni pälkähti jotakin! Olen tällä hetkellä hiukan rahoissani. Burgundissa asuva setäni on lähettänyt hiukan lisäystä vuosirahaani. Pelkään tuhlaavani nuo rahat… tiedättehän, nuoruus ja hulluus… Ellei teillä ole mitään sitä vastaan, maksaisin teille yhden neljänneksen vuokran etukäteen.
Ja ottaen toiset kuusikymmentä frangia hän pani ne pöydälle äskeisten viereen.
— Annan teille kuitin siitäkin, sanoi talonomistaja. — Minulla on valmiita kaavakkeita taskussani, lisäsi hän vetäen esiin lompakkonsa. — Minun ei tarvitse muuta kuin täyttää paperi ja merkitä siihen myöhempi päivämäärä. Tämä vuokralainenhan on oikein miellyttävä mies, ajatteli hän itsekseen, mitellen hellin silmin rahakasaa.
Tästä ehdotuksesta tyrmistyivät boheemit, jotka eivät enää ymmärtäneet toverinsa juonta.
— Mutta tämän huoneen uuni savuttaa, ja se on hyvin ikävää se, huomautti Marcel.
— Miksi ette ole ennemmin sitä minulle sanonut? Olisin heti toimittanut sen kuntoon, vastasi isäntä, joka ei tahtonut jäädä suopeudessa takapajulle. — Työmiehet saavat jo huomenna tulla korjaamaan uunin.