Mutta kun Colline avasi kassalaatikon ottaakseen päivän kesteihin tarvittavat rahat, peräytyi hän kaksi askelta kalveten kuin Banquon haamu.
— Mikäs hätänä? kysyivät toiset huolettomasti.
— Täällä on enää jäljellä vain kolmekymmentä souta, ilmoitti filosofi.
— Penteleen pentele! huusivat Marcel ja Schaunard.
— Meidän pitänee siis tehdä muutoksia ruokalistaamme, arveli Rodolphe.
— Onhan ainakin kolmekymmentä souta, jotka on käytettävä viisaasti.
Mutta tryffeleitä niillä tuskin saamme.
Hetkisen kuluttua oli pöydälle katettu kolme mitä sopusointuisinta ruokalajia, nimittäin lautasellinen silliä, samoin perunoita, samoin juustoa.
Uunissa hehkui kaksi nyrkinkokoista kekälettä. Ulkona satoi yhä lunta.
Boheemit istahtivat pöytään ja levittivät juhlallisesti ruokaliinansa.
— Kumma paikka, sanoi Marcel, — tämä silli maistuu fasaanilta.
— Se johtuu siitä, kuinka olen sen valmistanut, vastasi Colline.— Silli ei ole tähän asti kelvannut.