Eräänä iltana, kun Mimi hyräillen käveli ympäri huonetta, kysyi varakreivi Paul häneltä:
— Mikä laulu tuo on, rakkaani?
— Rakkautemme hautalaulu, jonka entinen rakastettuni Rodolphe on viimeksi sepittänyt. Ja Mimi alkoi laulaa:
Kun kukkaroni tyhjentyi, on siinä syy jo purkaa liittomme ja mennä pois. Ja tuskin kirkkaat silmäs silloin kyyneltyy, unohdus mielees kohta tulla vois.
XXI
Romeo ja Julia
Puettuna kuin aikakauskirjan Iriksen vyön kuparipiirros, hansikkaat kädessä, kiiltokengissä, viikset käherrettyinä, monokkeli silmässä ja keppi kädessä seisoi runoilija Rodolphe nuortuneena ja säteilevänä bulevardilla odottamassa vaunuja ajaakseen kotiin.
Rodolphe odottamassa vaunuja? Mikä mullistus oli siis äkkiä tapahtunut hänen yksityiselämässään?
Samaan aikaan, jolloin tuntemattomaksi muuttunut runoilijamme kierteli viiksiänsä, mahtava sikari hampaissa, ja herätti ohikulkevien kaunottarien huomiota, tuli myös eräs hänen ystävänsä samaa bulevardia pitkin, nimittäin filosofi Gustave Colline. Rodolphe näki hänen tulevan ja tunsi hänet heti, sillä kukapa, jos kerrankin oli hänet nähnyt, voisi olla häntä tuntematta! Collinella oli tapansa mukaan kainalossaan pinkka vanhoja kirjoja. Yllään kuolematon pähkinänruskea päällystakkinsa, jonka kestävyys saattoi epäilemään sitä roomalaisten tekemäksi, ja päässään kuuluisa jättiläislierinen hattunsa, lisänimeltään »Nykyajan filosofian Mambrinin kypäri», jonka huopakuvun alla surisi hyperfyysillisten unelmien sekava parvi, Gustave Colline asteli hitaasti tietään, hiljaa märehtien erään hänen päässään jo kolme kuukautta hautuneen teoksensa esipuhetta. Lähestyessään Rodolphea hän aluksi luuli tuntevansa runoilijan, mutta tämän erinomaisen hieno asu saattoi filosofin kuitenkin epäilyksen ja epävarmuuden valtaan.
— Rodolphella hansikkaat ja keppi! mutisi hän. — Mahdotonta, yliluonnollista! Ja tukka käherrettynä hänellä, jonka kallo on kalju kuin biljardipallo! Onnettomalla ystävälläni on tällä hetkellä sitä paitsi mieli lamassa, sillä hänen täytyy laulaa suruvirsiä ja runoilla elegioita Mimin takia, joka kuuluu jättäneen hänet… Totta puhuen pahoittelen minäkin kovasti nuoren tytön katoamista, sillä hän osasi keittää oivallista kahvia, ajattelijoiden lempijuomaa. Mutta toivon Rodolphen pian siitä toipuvan ja hankkivan itselleen uuden kahvinkeittäjän.