— Muistatko vielä, kuinka sitä viime vuonna vietimme? kysyi Rodolphe.
— Muistan kyllä, Marcel vasusi. — Olimme Momuksessa, ja Barbemuche maksoi kemut. Enpä olisi uskonut, että niin hento olento kuin Phémie saisi mahtumaan itseensä niin monta makkaraa.
— Vahinko, että Momus on ottanut meiltä pois pääsylippumme, huomautti
Rodolphe.
— Niinpä niin, sanoi Marcel, — päivät seuraavat toisiaan, mutta erilaisina.
— Tahtoisitko viettää jouluiltaa? Rodolphe kysyi.
— Kenen kanssa ja millä? kysyi Marcel vuorostaan.
— Tietysti minun kanssani.
— Ja mistä rahat?
— Malta hiukan, sanoi Rodolphe. — Minä tunnen tuossa kahvilassa muutamia miehiä, jotka pelaavat korkeilla panoksilla. Pistäydymme sinne lainaamaan joltakin onnenpojalta pari sestertiota, jolla saamme kostuttaa hiukan sardiineja tai porsaanjalkaa.
— Mene sitten, vastasi Marcel, — sillä totta puhuen olen nälkäinen kuin susi. Odotan sinua tässä.