— Sil… mänlumetta, kirkui Colline pudottaen toisen kantamistaan pulloista.
— Mielikuvitusta, äännähti vuorostaan Rodolphe.
Tämän melun keskellä aukeni huoneen ovi äkkiä, ja kynnykselle ilmestyi mie kädessään kolmihaarainen kynttilänjalka, jossa paloi punaisia kynttilöitä.
— Mitä te haluatte, hyvät herrat? hän kysyi tervehtien kohteliaasti kolmea toverusta.
— Voi, taivas, mitä minä olen tehnyt! Olen erehtynyt. Eihän tämä olekaan minun asuntoni, hätäili Schaunard.
— Hyvä herra, lisäsivät yhtaikaa Colline ja Rodolphe puhutellen oven avaajaa, - suokaa anteeksi toverillemme; hän on ihan sikahumalassa.
Mutta silloin välähti selvänäköisyyden salama Schaunardin humalan läpi.
Hän oli nähnyt ovessa seuraavat liidulla kirjoitetut sanat:
Olen käynyt kolme kertaa joululahjojani hakemassa.
Phémie.
— Mutta sittenkin ollaan kotona, huusi hän. — Tuossa on käyntikortti, jonka Phémie jätti uudenvuodenpäivänä. Tämä on minun oveni.