— Hyvä herra, sanoi hän Marcelille, — tänään on yhdeksäs päivä huhtikuuta vuonna tuhatkahdeksansataa neljäkymmentä… kaduilla on kuraa, ja hänen majesteettinsa Ludvig Filip on yhä Ranskan ja Navarran kuningas. Kas, huudahti ukko nähdessään talon entisen asukkaan, — herra Schaunard! Mitä teitä te olette tullut?
— Sähköteitse, vastasi Schaunard.
— Älkääpä! epäili portinvartija. — Te olette aika vekkuli, te…
— Durand, keskeytti Marcel, — en halua, että palvelusväki puuttuu keskusteluumme. Menkää viereiseen ravintolaan ja tilatkaa aamiainen neljälle hengelle. Tässä on ruokalista, lisäsi hän ojentaen Durandille paperilapun, jolle ruuat oli merkitty. — Menkää!
— Tarjositte eilen illallista minulle, sanoi hän kolmelle vieraalleen; — sallikaa minun nyt tarjota aamiaista teille. Ei minun, vaan teidän luonanne, lopetti hän ojentaen Schaunardille kätensä.
Aamiaiselta päästyä Rodolphe pyysi puheenvuoroa:
— Hyvät herrat, sallikaa minun erota teistä…
— Voi ei! sanoi Schaunard tunteellisesti. — Älkäämme erotko koskaan.
— Se on totta, täällä on oikein hyvä olla, vahvisti Colline.
— … erota teistä hetkeksi, pääsi Rodolphe jatkamaan.