— Blancheron, täydensi vieras, — Blancheron Nantesista, sokeriteollisuuden edustaja, V———n entinen pormestari, kansalliskaartin kapteeni ja sokeriteollisuutta käsittelevän lentokirjasen tekijä.
— On suuri kunnia minulle, että olette valinnut juuri minut, sanoi taiteilija kumartaen sokeritehtaitten edustajalle.— Millaisen muotokuvan haluatte?
— Pienoiskokoa… tuollaisen, vastasi Blancheron osoittaen erästä öljymaalausta, sillä hänestä, kuten monesta muustakin, sellainen maalaus, joka ei vienyt ihan koko seinää, oli pienoiskokoa, eikä hän tuntenut väliasteita.
Tämä tietämättömyys antoi Schaunardille kohta täyden käsityksen henkilöistä, jonka kanssa hän oli tekemisissä, etenkin kun vieras lisäsi toivomuksenaan, että kuva maalattaisiin »hienoilla väreillä».
— En koskaan käytä muunlaisia, selitti Schaunard. — Kuinka suuri pitäisi itse kuvan olla?
— No tuollainen, sanoi Blancheron osoittaen kahdenkymmenen tuuman kangasta. — Paljonko se maksaa?
— Viidestäkymmenestä kuuteenkymmeneen frangia; kuusikymmentä, jos kädet näkyvät, viisikymmentä ilman.
— Peeveli, serkkuni puhui kolmestakymmenestä!
— Riippuu vuodenajasta, selitti maalari. — Väritavarat eri aikoina erihintaisia.
— Vai niin, siis niin kuin sokerikin!