— Juuri niin.
— Olkoon sitten viisikymmentä frangia, myönsi Blancheron.
— Siinä teette väärin. Kymmenen frangia lisää, ja silloin maalaan kätenne, joihin pistän kirjasenne sokerikysymyksestä. Sehän kuuluu asiaan.
— Tosiaan, te olette oikeassa!
— Voi helkkari, mutisi itsekseen Schaunard, — jos hän jatkaa, niin räjähdän ja lisäksi suututan hänet jollakin sutkauksellani.
— Oletko huomannut? supatti Marcel hänen korvaansa.
— Mitä?
— Hänellä on musta puku.
— Ymmärrän aivoituksesi. Anna minun jatkaa.
— No niin, virkkoi edustaja, — milloin alamme? Ei pitäisi viivytellä, sillä minun on pian lähdettävä matkalle.