— Voi, hyvä neiti, antakaa minulle armosta hiukan tupakkaa! En ole polttanut kahteen päivään. Piipullinen vain…
— Mielelläni, hyvä herra… Mutta kuinka se käy laatuun? Teidän pitää vaivautua kerrosta alemmaksi.
— Se ei valitettavasti ole mahdollista, olen telkien takana. Mutta onhan sentään keino, vieläpä hyvin yksinkertainen.
Hän kiinnitti piippunsa rihmaan ja laski sen parvekkeelle, jossa neiti Sidonie täytti sen runsaasti. Sitten Rodolphe ryhtyi hitaasti ja varovasti nostamaan piippuaan, ja se saapuikin hänelle kommelluksitta.
— Oi, neiti, sanoi Rodolphe, — kuinka paljon paremmalta tämä piippu maistuisikaan, jos olisin saanut sytyttää sen silmien tulella.
Tämä oiva kohteliaisuus oli jo nähnyt ainakin sadannen painoksensa, mutta neiti Sidonie piti sitä silti erinomaisena.
— Te imartelette, katsoi hän tarpeelliseksi vastata.
— Vakuutan teille, neiti, että olette mielestäni suloinen kuin runouden kolme sulotarta.
— Ali Baba on tosiaan kohtelias, tuumi Sidonie. — Oletteko todella turkkilainen? kysyi hän Rodolphelta.
— En kutsumuksesta, vaan pakosta, vastasi Rodolphe. — Muuten olen draamakirjailija.