— Sellainenkin erä hyvin käytettynä saa paljon aikaan. Marcel vastasi. — Kahdellatoistasadalla miehellä Bonaparte pakotti kymmenentuhatta itävaltalaista heittämään aseensa. Taito korvaa lukumäärän. Minäpä menen heti ukko Medicisin luo vaihtamaan Kaarle Suuren kolikon. Eikö täällä vielä ole jotakin myytävää? Mitä, jos ottaisin tuon kipsimallin, venäläisen rumpalin Jakonowskin sääriluut? Siitä tulisi rahaa.
— Ota vain sääriluu. Mutta ikävää se on. Sitten tänne ei jää yhtään taide-esinettä.
Marcelin poissaollessa Rodolphe, joka kaikesta huolimatta oli päättänyt pitää kutsut, meni tapaamaan ystäväänsä Collinea, hyperfyysillistä filosofia, joka asui lähellä.
— Pyytäisin sinulta pientä palvelusta, selitti hän. — Talon isäntänä tulee minulla ehdottomasti olla musta frakki, mutta kun… sitä ei ole… lainaa minulle omasi.
Colline epäröi:
— Tarvitsenhan minäkin vieraana frakkia.
— Minä sallin sinun tulla ylläsi vain tavallinen musta takki.
— Minulla ei koskaan ole ollut sellaista, kuten tiedät
— Kuules, voihan asian järjestää toisinkin. Hätätilassa voit jäädä juhlasta pois, ja niin sinun sopii lainata minulle frakkisi.
— Eihän sekään käy päinsä, kun otan osaa ohjelman suoritukseen. Minun ei sovi jäädä pois.