— Hohhoh, siitä jää pois paljon muutakin, huokasi Rodolphe. — Lainaa, veikkonen, musta frakkisi, ja jos haluat tulla, niin tule kuinka haluat… paitahihasillasi… ikään kuin esiintyisit uskollisena palvelijana.
— Ei, eipä sentään, epäsi Colline punastuen. — Panen ylleni ruskean päällystakkina. Mutta tämä kaikki on kyllä kovin ikävää.
Ja kun hän näki Rodolphen jo anastaneen kuuluisan frakin, hän huusi:
— Varrohan… sen taskussa on vähän tavaraa!
Collinen frakki ansaitsee erikoismaininnan. Ensiksikin se oli ihan sininen, ja Colline puhui vain yleisen tavan mukaan mustasta frakista. Ja koska hän tähän aikaan oli ainoa frakin omistaja koko joukossa, oli hänen tovereillaankin tapana puhuessaan filosofin juhlavaatteista sanoa: Collinen musta frakki. Muuten tämän kuuluisan vaatekappaleen muoto oli erikoinen ja omituisin, mitä koskaan oli nähty. Hyvin pitkissä hännyksissä, jotka liittyivät kovin lyhyeen selkäpuoleen, oli kaksi taskua, oikeita rotkoja, joihin Collinella oli tapana ahtaa kolmisenkymmentä kirjaa. Niitä hän aina kuljetti mukanaan, ja hänen toverinsa olivat tästä saaneet aiheen sanoa, että kirjastojen suljettuina ollessa tiedemiehet ja kirjailijat voivat tulla nuuskimaan tietoja Collinen frakin hännyksistä, lukijoille aina avoinna olevasta kirjastosta.
Tällä kertaa ei Collinen frakki ihme kyllä sisältänyt muuta kuin nelitaitteisen niteen Baylea, kolmiosaisen tutkielman hyperfyysillisistä ominaisuuksista, niteen Condillada, kaksi Swedenborgia ja Popen Tutkielman ihmisluonteesta. Kun hän oli tyhjentänyt pukukirjastonsa, salli hän Rodolphen ottaa sen ylleen.
— Maltas, tämä komensi, — vasen tasku on vielä melko raskas. Sinne on kai jäänyt jotakin.
— Niin onkin, sanoi Colline. — Unohdin tyhjentää vieraiden kielten taskun. Hän kiskoi sieltä kaksi arabian kielioppia, malaijilaisen sanakirjan ja kiinankielisen karjanhoito-oppaan, mielikirjansa.
Kun Rodolphe palasi kotiin, hän tapasi Marcelin heittelemässä koppia viiden frangin rahoilla, joita oli kolme. Ensi hetkellä Rodolphe työnsi luotaan ystävänsä ojennettu käden. Hän tuli näet ajatelleeksi rikosta.
— Kiirehditään, kiirehditään, hoki Marcel. — Meillä on nyt tarpeelliset viisitoista frangia… Näin se kävi: Tapasin Medicisin luona muinaisesineiden tuntijan. Nähdessään kolikkoni hän oli pyörtyä. Se oli ainoa, mitä hänen rahakokoelmastaan puuttui. Hän oli tiedustellut kaikkialta täyttääkseen aukon ja menettänyt kaiken toivon. Kun hän sitten tarkasteli taaleriani, ei hän epäröinytkään tarjotessaan viisi frangia. Medicis tuuppasi minua kyynärpäällään ja hänen katseensa selitti lisää. Hän tahtoi sanoa: Jaetaan voitto, ja minä hieron kauppaa. Niin päästiin kolmeenkymmeneen frangiin asti. Annoin viisitoista juutalaiselle, ja tässä on loput. Nyt saavat vieraat tulla, ja me kykenemme häikäisemään heidät. Kas, sinulla on frakki?