— Kelpo poika, hän sanoi.
— Kelpo poika, toisti Marcel, — eikö se merkitse samaa kuin naurettava?
Voi, miksi te sanotte niin? Se ei ole ystävällistä. Antakaa minulle nuo kukkaset älkääkä puhuko ilkeyksiä!
— Teillehän ne on tuotukin, sanoi Marcel. — Ottakaa ne ja laulakaa kiitokseksi vieraanvaraisuudestani jokin sievä laulunne. Ullakkosoppeni kaiku säilyttää ehkä helähdyksen äänestänne, ja niin saan kuunnella sitä, kun olette lähtenyt.
— Vai niin, haluatte siis ajaa minut pois? kysyi Musette. — Entä jos en haluakaan lähteä? Kuulkaapa, Marcel, en kiipeä kuuttaneljättä porrasta sanoakseni vain mielipiteeni. Te miellytätte minua ja pidätte myös minusta, ja vaikkei se olekaan rakkautta, on siinä ehkä rakkauden siemen. No niin, minä en mene. Jään tänne ja olen täällä, kunnes nuo minulle antamanne kukat lakastuvat.
— Voi! huudahti Marcel, — nehän kuihtuvat parissa päivässä. Jos olisin tiennyt, olisin ostanut ikivihreitä!
Musette ja Marcel asuivat jo kolmatta viikkoa yhdessä ja viettivät, vaikka usein olivatkin ilman rahaa, mitä hauskinta elämää. Musette tunsi taiteilijaa kohuan sellaista hellyyttä, jolla ei ollut mitään yhteistä hänen entisten lemmensuhteittensa kanssa, ja Marcel alkoi pelätä olevansa vakavasti rakastunut kultaseensa. Tietämättä, että Musettekin kovin pelkäsi rakastuneensa häneen, hän tarkasteli joka aamu niiden kukkien tilaa, joiden piti ratkaista, milloin heidän liittonsa purettaisiin, ja hänen oli vaikea selittää, miksi ne aina olivat tuoreita. Mutta pian hän pääsi arvoituksesta selville: eräänä yönä herätessään hän ei löytänytkään Musettea viereltään. Hän nousi, kiiruhti toiseen huoneeseen ja näki Musetten, joka oli joka yö odottanut hänen nukkumistaan kastellakseen kukkia ja estääkseen niitä kuihtumasta.
VII
Runsauden virta
Oli maaliskuun 19 p. 18.. Ja vaikka Rodolphe saavuttaisi yhtä korkean iän kuin herra Raoul-Rochette, joka on nähnyt Niniven rakentamisen, ei hän koskaan unohtaisi tätä päivämäärää. Sillä juuri tänä Pyhälle Joosepille pyhitettynä päivänä ystävämme astui ulos pankkiirin luota, miss oli nostanut viidensadan frangin suuruisen summan käypänä, helisevänä rahana.